PEMPHIGUS FOLIACEUS - autoimmuuni ihosairaus 21.7.2004 Mennalle sattui pieni onnettomuus jo heti ulkoilukauden alkumetreillä toukokuun alussa. Varmuutta asiasta emme koskaan saa, mutta oletettavasti Mennaa on purrut jokin oravan kokoinen eläin tassuun, hampaanjäljistä ja niiden etäisyydestä toisiinsa nähden päätellen. Tassu tulehtui pahasti, siihen kehittyi paise, ja Mennan jalka kuvattiin myöskin tuossa yhteydessä. Siinä huolen keskellä oli ilahduttavaa kuulla eläinlääkäriltä, että Mennan luustossa ei näy juurikaan merkkejä osteoporoosista, jonka merkkejä olimme vähän pelänneetkin, onhan se yksi haittavaikutus pitkäaikaisten suurten kortisoniannosten seurauksena. Varsin ikävää tässä pohjimmiltaan ihan harmittomassa haaverissa oli se, että Mennalle laitettiin kauluri kaulaan, ettei se nuolisi tassuansa. Menna inhosi tuota kauluria todella. Se makasi yhdessä pesälaatikossa koko sen ajan, mitä kauluria jouduttiin pitämään. Huomasimme kuitenkin, että tuosta kaulurista oli tosiaankin hyötyä Mennan hoidossa, se ei pystynyt nuolemaan tassuansa, eikä puremaan minua, kun suihkuttelin tassua useita kertoja päivässä (yritti kyllä...). Sen verran sisupussi tuo meidän tyttö näyttää olevan, että kauluri kaulassa ei edes auttanut, vaan minun oli tehtävä sille suihkutteluja varten lakanasta "pakkopaita", muuten sitä ei olisi pidellyt erkkikään ;D) Menna sai reilun antibiottikuurin, jonka seurauksena tassun lisäksi myös leuka parani ruvistansa kokonaan, ja pysyi oireettomana aina heinäkuun puoliväliin asti. Nyt Mennan leuassa on muutama rupi jälleen, ja niistä yksi vähän paksumpi. Kortisoniannokset edelleen 10 mg Prednisolonia vuorokaudessa.